Myllypuron eläimet osa2: kissat

Kun asuttiin vielä kaupungissa meille tuli vähän yllättäin kissanpentu sukulaiselta, mitään sellaista ei oltu suunniteltu, mutta niin siinä vaan kävi, että yks ilta sylyssä oliki paidan alla pieni jännittynyt kissanpentu. 

Kissat oli ns. tallikissoja ja tämä pentu, joka nimekseen sai Lilli oli hyvin arka alkuun, asui ensimmäisen viikon sohvan takana ja yöllä uskalsi käydä syömässä ja tekemässä tarpeet laatikkoon. 

Lilli oli 12vkoa kun se meidän matkaan lähti ja nyt kesällä täyttää 6.v

Kun se alkoi tottua ympäristöön ja tulla rohkeemmaksi, kuoriutui siitä aika energinen pikku kissa. 

Lilli on sopeutunut maalla asumiseen hienosti, näin talvella se ei ulkona käy näyttäytymässä, mutta kesäisin pitää huolta ettei jyrsijät valtaa meidän paikkoja. 

Lilli on tavallaan aika arka, mutta myös todella huomionkipeä ja seurallinen. 

Sitten on meidän Malla. 

Se haettiin maalta yksi juhannus. Malla on ollut alkuun ihan erilainen Lilliin verrattuna, paaljon sosiaalisempi heti ja ei oikee mitään pelännyt. 

Näistä kahdesta ei mitään ylimpiä ystävyksiä oo tullut, mutta ei ne sentään tappelemaan ala.

Malla on siis pitkäkarvainen ja täyttää keväällä 3.v

Malla viihtyy näin talvellakin ulkona, toki pakkasrajat on siinäkin touhussa. Mutta yleensä käy päivittäin ulkoilemassa. Yöt Malla viettää tallin rehuhuoneessa, se on todettu erittäin tehokkaaksi hiirikissaksi. Meillä meinasi olla jo rottaongelmaakin, mutta tämä kissa on nekin pitänyt poissa. 

Tuossa onkin Malla talvilookissa, kelien lämmetessä vien sen trimmattavaksi, klattuja kertyy aina väkisinkin jonkin verran, kun turkki on niin hienoa ja sähköistä.

Mukavaa sunnuntaita!

Milla

Myllypuron eläimet osa 1: minipossut

Hei, pitkästä aikaa.

Ajattelin tuoda esiin paremmin meidän talouden asukkaita, viime esittelyn jälkeen on tilanne tainnut muuttua aika hurjasti ja lukumäärä kasvaa, hups!

Tässä postauksessa haluaisin kertoa meidän minipossuista ja muutenkin vähän yleisesti näistä kärsäeläimistä.
Minipossu, mikropossu, minisika... Sehän tarkoittaa samaa asiaa eikä ole erikseen olemassa mikropossua, todella monella on väärä tieto siitä ja usein on minultakin kysytty että onko minipossu vai mikropossu.
Nämä kasvavat n. 20-70kg painaviksi, usein jos on kovin rääpäle eikä kasva kunnolla, pitäis hälytyskellojen soida, silloin ei oo kaikki kunnossa.
Aina olen tykännyt mineistä ja tiennyt että sellaisia tulee myös meillä olemaan.
Noin vuosi sitten aloin etsiä kasvattajia kenellä olisi porsaita tulossa. Kuitenkaan ihan kovin kauas en ollut valmis lähtemään ja se rajoitti jonnin verran, kaikki kun tuntui olevan itä-suomessa tai lapissa..

Kuitenkin keväämmällä tuli tietoon suht läheltä emakko joka oli juuri saanut porsaat.
Sieltä valikoitui meille tämä aprikoosin värinen, pieni töpselinenä Justiina.

Justiina kotiutui meille juhannuksen tienoilla, se pääsi tarhaan, mutta yöt oli tallissa. Justiina oli heti todella sosiaalinen ja rohkea. Ei pelännyt juuri mitään. 

Aika pian Justiina sai kaverikseen jättimix kanin.

Kuitenkin tuli selväksi myös se, että toinen mini olisi hankittava, vaikka itse istui possun kanssa ja touhusi paljon sen seurassa ja oli pupukin kaverina. On se selvää ettei minipossua kannata ottaa yksin asumaan, ne ovat todella seurallisia ja kaipaavat lajitoveriaan.

Kerrankin eläinlääkäri oli katsomassa hevosta, kysyi ulkona että itkeekö meillä lapsi jossain, totesin vain sen olevan minipossu... Justiina siis kiljui ja röhki heti kun näki ihmisen liikettä jossain.

Aluksi mietin toista porsasta, mutta tällä hetkellä minipossuja on ihan liikaa ja etenkin kodinvaihtajia. Surullista kyllä, niitä tietämättömät ottaa koska pieni söpö possu ja hups kun se kasvaakin isoksi ja tonkii joka paikan.. Lähtee possu kiertoon. :/

Meidän kohdalla löytyi läheltä reilu 2.v leikkokarju, eli karju jolta kivekset poistettu. Ja tässä oli kohtalo pelissä, possun nimi oli Pekka <3

Yhteiselo alkoi heti hyvin ja nykyään ovat jo ihan erottamattomat. 

Näin talven aikaan possut asuvat omassa karsinassa tallissa, niillä on siellä lämpölamppu, paljon pahnoja ja peittoja. Tässä näkee kuinka possut ovat tehneet pesän ''kopin'' ulkopuolelle, niillä on siis ollut liian kuuma tuolla lämpölampun alla. Ne liikuttavat pesää välillä viikottain, silloin siellä onkin kunnon tohina päällä, etenkin Pekka on kova rakentamaan ja viimisen päälle tarkka. Justiinaa se aherrus välillä vaan ärsyttää. 

Sitten ruokintaan.

Minipossuille käy erilaiset kevyemmät rehut mitkä on tarkoitettu sioille. Viimeisimpänä olen antanut kombinasua, se kuitenkin on osoittautunut vähän turhan ravinteikkaaksi etenkin tuolle Pekalle, joten jatkossa annan vain sikakivennäistä ja muuten possut saavat kotiruokaa, puuroja, vihanneksia, hedelmiä....

Riisikakut ja makaronit ovat hyviä ja kevyitä herkkuja heitellä possuille pahnoihin, pähkinää saavat vähän harvemmin.

Myös kauraa voi heittää karsinaan, siinä on kivasti tekemistä kun etsivät ruokaa.

Lisäksi heinä ja olki on hyvää pesätavaraa sekä syötävää. Meillä vetelevät kaikki heinät, mutta olki jää pesän rakentamiseen. 

Minipossu rokotetaan n. kerran vuodessa sikaruusua vastaan. Lisäksi olen madottanut 1-2krt/vuodessa.

Tässä aika pläjäys vaikka piti niin lyhykäisesti kertoa. Paljon jäi vielä sanomatta, mutta ehkä tästä jotain aukesi.

Jos yhtään kiinnostaa minipossut, kannattaa facebookissa liittyä minipossut-ryhmään.